26.9.2017
Tee vastuussasi portaaliin vyöryvä valon aalto. Punottu verkosto ruuhkautuu. Tunnet sen voiman. Saavuttuu tyhjenevät todellisuudet syyspäivänportin ansiona: Vanha maailma sulkeutuu kupla kuplalta kiihtyvällä tahdilla. Tietoisuus valtaa entiset totuudet. Tyhjenevät kuplat täyttyy. Rajat, luodut ulkoiset ehdollistamiset, egojen päämäärät ja turvatekijät puhdistuu pyyteettömyyteen ja Ykseyteen. Ryppäiden hetkiin tämä on yksi tärkeimmistä pommeista.
Ruuhka ontuu, tuhkatakseen turvallisesti vanhaa, syystä punoksesta noen suuren määrän takia evätyt sielunsopimukset. On monia kutsuttuja, jotka ovat valinneet ratkaisevassa vaiheessaan sukunsa, vanhan todellisuuden tahdon, yksilöpolun; tottumusten ja tarpeelliseksi itsensä tekemisen polut. Tämä ei tee hukkaan heitettyä vastuusta, punoksesta tai nosteen pommista, vaan tuottaa voimaa vastavoimien – valon ja varjon – suuresta jännitteestä. Tein tämän selväksi tornipunoksemme alussa: Vastavoima on tarpeellista, mikäli Ykseyden ymmärrys ei herää ilman sitä. Emme tue sitä, emmekä luo sitä tarpeettomasti, vain sen verran mitä Evoluutiosuunnitelma vaatii ohjelmansa kaavana, toteuttaakseen ylösnousemustien.
(Tietoisuuden lisääntyessä sulkeutuu harhojen kuplat, eikä ole mahdollista valita kuin sielun korkeimpiin päämääriin korkeimmin värähtelevät polut. Turvallisesti tuhkaa tästä syystä: Tarkoitus ei voi edetä ilman omaa kokemusta, oivallusta tai valintaa, pakottamalla tapahtumia. Siksi tuomme energiat, jotka ajavat tilatusti noen kohtaamisiin, huudattaviin kokemuksiin ja voimakkaisiin oppeihin. Jokainen luo siis itsensä valmiudessa ulkoisen todellisuutensa. Dualistisuus ohenee tuntuvasti tietoisuuden ruuhkautuvissa askelmissa. Tyytyjät nousee omissa suunnitelmissaan valintojensa, valmiuksiensa ja istuvien suunnitelmiensa uudistuvissa kehissä aikanaan, samalla suoden vastavoimia jäljellä olevalla varjollaan Valon Järjestykseen; todellisuuksien evoluutioon.)
Nosta sähköä portaaliin.
Todellistaja. Todellistuja. Ēl
✪
Eräänä iltana portaali avautuu eteen taas säkenöivänä, hohtavan, syvän, samettisen violettina universum-pallona miljoonine pikkuruisine tähtineen tai kiteineen, jotka hitaasti pyörivät pallona tai pallossa. Aiemmin kuvaamani "pitkän valotusajan spiraali" muodostuu juuri tästä pyörivästä liikkeestä, eli tämä kideportaalin suu tai sen "massa" pyörii siten, että nuo kiteet piirtävät kaikessa hiljaisuudessaan suurta spiraalia, vortexia, kuin valtaisan tähtitien loputtomasti kiertyvinä ajokaistoina kauas ulottuvuuksiin ja niiden yli.
Se pyörii edessäni kuin holografisena portaalin aukkona. Siitä ei voi päätellä onko se kupera, kovera, ainetta tai aineetonta, koska jollain hyvin perusteellisella tavalla se on näitä kaikkea yhtä aikaa ja ei siltikään mitään niistä. Se on luonteeltaan ääretön. Sillä ei ole olemassa mittasuhteita. Fyysisesti se halkoo huoneesta noin puolet, koska ilmenee maallisen näkökentän kokoisena ja siihen skaalautuen, mutta fyysinen näkökulma on siihen vain yksi ikkuna. Näen sen tällaisena vain silmät avoinna, mutta kolmas silmä voi täydentää tietoa ja tuoda siihen muita perspektiivejä. Tässä muodossa se on tullut eteeni alkujaankin, eli se esitetään nyt levollisessa alkutilassaan. En etene sen sisään, josta osaan päätellä tarkkailemisen ja energian virrattamisen olevan silloin pääasioita. Portaali toimii molempiin suuntiin – tai kaikkiin niistä. Se on ikään kuin pääkanava kaikkeen mitä ymmärrän ja olen saanut kokea olevan olemassa.
Jään tarkkailemaan portaalissa liikkuvia energioita ja tuntemuksiani, mutta tällä tehdään ainoastaan tietoiseksi, eikä sen suurempia tapahtumia ilmene.
Jonain muuna iltana olen isolla aikomuksella käymässä mahdollisimman ajoissa nukkumaan. Lähestyvän unen alkaessa käärimään pehmoiseen kapaloonsa, kasvoilla tuntuu kiusallinen, sähköinen polte ja vaativa, kutittava sekä pistelevä kihelmöinti, joka ei anna rauhaa. Ensin otan sen vastaan kiitollisena, hyvän yön toivotuksena. Tämä toistuu kuitenkin tuntien ajan, jokaisen hivelyn karkoittaessa unta kauemmas. Minua pidetään tarkoituksella hereillä. Potkittuani peiton solmuun ilmaisen viimein että okei, ei sitten nukuta, jos on kerran tekemistä. Hurjan levottomat myllerrykset suuren muutoksen tekemisen tunnisteella alkavat hyökymään päälle. Näen jonkinlaisia sotureita tai toimijoita, jotka ymmärrän pian kuvaavan ns. Valon Troijalaista ja muutosaaltoa. On kanavaverkosto, kuin suonisto maan tai ykseysruusun pinnalla, joka kulkee jollain tavalla monessa syvyydessä ja ulottuvuudessa, tai kuin teiden ja polkujen muodostama seitti. Näitä kaikenlaisia kuvia siitä väläytellään ymmärtääkseni yhteydet mahdollisimman kattavasti. Tämä "indigomainen" troijalaisaalto lähtee paineaallon tapaisesti suorastaan kiitämään linjoja myöten eteenpäin aiheuttaen jonkinlaista kestämätöntä painetta. Sitten tuodaan esiin kuplat, eli jokaisen projisoimat todellisuudet, jotka alkavat puhkeamaan ja tyhjenemään kuin ilmapallot. Valonsotureilla, silloin kuin eivät ole puhdasta energiaa, näytetään käsissään välillä keihäitä, jotka ja joiden nuolimainen kärki on symbolisesti kantanut merkittävää leimaa liittyen mm. puhkomisvoimaan, kohdistusmerkkeinä asioiden ja eri kerrosten kohdistumisiin, mutta myös vain yhden suunnan, eli tässä tapauksessa valon mukaiseen etenemiseen sekä tunnustuksiin kuin armeijan natsoina. Kuplat puhkeavat eskaloituen kuin popcornit kannen alla: ensin muutamia siellä täällä, kunnes kaikkialla todellisuudet paukkuvat rikki kuplamuovin tavoin, eikä siitä meinaa tulla loppua. Joistakin kuplista osa on menettänyt tässä vaiheessa jo siinä määrin pintansa, että ne tyhjenevät venyttyneinä laiskasti ja hitaasti, maltillisesti ja armollisesti, painuen suhisten kasaan kokemansa keihäänpiston myötä. Valvon tässä paineistuksessa pitkälle yöhön, mutta energityöyöt onneksi aina myös lataavat ja antavat takaisin sen mitä näennäisesti ottavat. Nyt, varsinkin uusimman kanavoinnin jälkeen, koen tuon kaiken olleen kuitenkin vasta eräänlaista tietoisuuden pohjustusta, voiman kasvattamista, kohdistamista ja paineen nostatusta itse äksöniin, jonka ajallinen aspekti on tietenkin illuusiota. Portaali on ilmaissut valmiutensa siirtää, eli antaa käytettäväksi, ottaa vastaan, ohjata perille, tätä spesifistä valodataa. Toisaalta myös valodatan luonne ja tarkoitus on selvitetty. Nyt noita kohdistetaan. Vanhan ja uuden maan olemukset muuttavat keskinäistä tasapainopistettään jälleen.
✪
E-kirja on valmistunut joitain päiviä sitten ja ajettu niin tähän kudottuun "verkkoportaaliin" kuin energiaportaaliinkin. Englanninkielinen valmistunee myös aivan lähihetkinä. Saksankielisetkin käännökset ovat jo loistavalla mallilla – kiitos kääntäjiemme upean, pyyteettömän panostuksen.
Jokainen teksti, käännöksineen ja uusine julkaisumuotoineen, synnyttää ja liittää alkuperäiseen aina mukaan energioina jotakin uutta, valmiimpaa, kypsempää, kattavampaa ja autenttisempaa, ja sisältöön tuntuu virtaavan "päivityksiä" koko ajan myös fyysisen valmistumisensa ajankohdan ulkopuolelta. Ne ikään kuin täydentyvät koodistoltaan vastaanottotaajuuden nopeutuessa. Kirjojen, ts. "tavujen" (valokoodien, sanojen, bittien, eli kokonaisuutta muodostavien eri osien) toimittaminen värähtelynä on siis aina ja yhä vain tiiviimpää, ja puhtaimmalla, terävimmällä ytimellään oivalluksiin luotaavaa. Valon ja valokoodien määrä, tarkoitus ja voima potentoituu jokaisen vanhan todellisuusmatriisin kudoksen kuplan kuoleutumisen myötä. Jossain on ollut käytössä slogan: "Lukeminen kannattaa aina." Niinhän se kannattaa. Se edistää ja ehkä osaltaan helpottaa prosesseja, koska avautuva ymmärrys ja rationaalinen hahmottaminen saa tuekseen sanoitusta, eikä ehkä mahdolliset yllätykset tietoisuusmurroksessakaan ole siten ihan niin rajuja – mutta uudessa energiailmastossa ja uuden todellisuusmatriisin tietoisuusverkostossa näiden tavujen lukeminenkaan ei ole enää välttämätöntä. Ne saavuttavat silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti