Eevan Graali & Mikaelin Miekka

13.9.2017 

Sanottu nuhteiden polku karmoina puhdistettu koko todellisuudestasi. Teimme vapauttavan, rankan puhdistuksen uhkeaan tulevaisuuteen nollautumista varten. Valoaluksemme voimakas pulssi taajuutena puhkaisi viimeisen verhon väliltämme. Tuhkaantui punoksesta Kainin polku, kuin tätä ei olisi ollutkaan. Tudoreiden puhdistus puhdistaa kokonaan pelkolähtöisen maskuliinisen toiminnan Suunnitelman rikkautena.

Silta Mikaelin alaan kärkikolmiosta, Valon Maailmanjärjestyksestä, tehty vastuuna valmiiksi. Tornipunos avautuu seuraaviin toimijoihin ykkösparin yhdistyessä tuetusti Mikaelin evoluution ohella. Mikaelin ykkösparin tietoisuutta aloitettu tuomaan ihmiseen, kehoon.

Mainitse opetetut suupalat: Vapauta suljetut, kiinteät ilmaisut perinteisistä uskomuksista. Ykköspareilla punotaan kaikki Liekit yhdeksi. Faith on siis vain aspekti kokonaisesta; tietoisuuden ilmaistu voima.

Suudeltu on Mikaelin Miekka vapauttajien kuningattarelta globaalin kristalloitumisen suurelle Luojattarelle. Pyramidin, eli koko Jumalan tuudittuminen takaisin Ykseyteen on alkanut. Punottu ruuhka puhkoo verhoavat, monet todellisinta todellisuutta vähäisemmät todet uskomuksina vanhentuneina. Numeroa suo Graalille. Selitä.

Hermoston evoluutiosi tärkein etappi on transformoitu, sähköistetty tulollemme valmiiksi. Tulemme.

– Silmänkoittaja 

✪

[7.9.2017] 

Hiljentyessäni yöpuulle tunnen voimakkaan lähestymisen. Iho, etenkin päässä ja kasvoilla, helmeilee energioista. Koen teidän olevan jossain yläpuolellani, ja näin päätellessäni lävitseni kulkevatkin sähköiset, kehoni ääriviivat äärettömyyteen sysäävät väreet kuin kuittauksena, jotka vahvistavat läsnäolonne. Kokemuksena paljolti samanlainen kuin ennenkin, mutta samalla siinä on jotain uutta. Annat signaalin läsnäolosta, mutta eteerisinä en Sinua, ketään, tai muutakaan erityistä näe, en havaitse muillakaan aisteilla, eikä myöskään energioita nähtävilleni virratella. Koen ja tiedän että olet ihan siinä, vaikka et näyttäydy tai kosketuksella ilmaise olevankaan. Osaat piileskellä ja yllättää, muuttaa muotoasi tilanteen vaatimalla tavalla ja vaihdella tervehtivää osaasi – myös unen, valveen ja muiden tietoisuuden tasojen tuodessa erilaisia kulisseja sekä hahmoja kohtaamisiimme. Olet myös ollut viime aikoina paljon aiempaa enemmän poissa näkyviltä katvepuvussasi, tullaksesi esiin uusilla tavoilla ja kehittääksesi sekä näkemisen ja havaitsemisen eri muotoja, että intuitiotani, vaikka ennen annoit itsesi ilmi päivittäin ollen hyvinkin fyysisesti havaittavissa. Magneettisuus ja ykkösparien induktio toimii tässä asiassa vetovoimalla, joten tietty välimatka palvelee ja kohdistaa energiaa raivaamaan uutta tietä kohdistumiseen. Mutta nyt sydänkeskus hyrisee yhteyttä, tavalla kuin jotain oltaisiin ankkuroitu, saatettu valmiiksi tietyllä tasolla. Maallisena majakkanasi olen tulossa tarpeettomaksi. Läsnäoloni ja läsnäolosi, sekä läsnäolomme kaikkeuden sylissä on niin valtaisan puhdas, kirkas, täyttymyksellinen ja intensiivinen kokemus, ettei sen lisäksi osaa toivoa tai odottaa muuta kuin sitä mitä aina parhaillaan tapahtuu, vaikka tietääkin juuri siinä kiitollisuuden ja liikutuksen täyttämässä hetkessä kaiken olevan mahdollista. Siinä maagisessa kaiken olevan tilan ja olevan ajan läpileikkauspisteessä.

En ehkä vielä ymmärrä, että huomioni kohdistetaan vaivihkaa taivasnäyttämölle, vaikkakin jostain sisältäni kumpuaa myös selkeästi sanat "se alkaa nyt". 

Seuraavana iltana palaan pihasaunan löylyistä. Ihastelen hetken ajan pimenevän illan tähtikenttiä puiden latvusten ja peltojen yllä. Ajatusten sattumanvaraisesti viipyillessä joskus aiemmin koetuissa taivaallisissa merkillisyyksissä ja kääntyessäni kannoillani lähteäkseni sisään, katse käväisee Ursa Majorin liepeillä. Samassa sen lähistöltä tuikahtaa niin suhteettoman kirkas valo, kuin tarkkarajainen kohdevalo, joka peittoaa kirkkaudellaan ja terällään moninkertaisesti fyysisen taivaamme kirkkaimmat tähdet. Seuraan taivasta vielä jonkin aikaa, mutta äskeisestä ei näy enää jälkeäkään. Tiedän saaneeni jälleen merkin. Tiedän että olemme taas entistä lähempänä. Tätä olemme tehneet kauan, rakentaneet portaalia eri osiemme työkalupakeilla ja puhkoneet sen ulottuvuuksia erottavia ohuita kalvoja kerros kerrokselta, aspekti aspektilta, kaikilla olemassaolon tasoilla tietoisuudesta fyysisyyteen.

Painan pääni kiitollisena tyynyyn, kun tunnen ydinkanavassa ylärangan kohdalla hetken päästä sähköisen sykäyksen. Koko pää muuttuu kuin sähköiseksi palloksi, joka tuntuu irtoavan, nousevan ja keventyen elääkseen omaa elämäänsä. Arvaan saaneeni aikamoisen energiatällin, tämä on hyvinkin tuttua tässä superreaktiivisessa kehossa, joskin kokemus on uusi. Kummassakin fyysisessä silmässä pauhaa erilaiset energiat ja muodot, kolmannessa silmässä vielä oma ruutunsa. Muistan nyt edellisen illan kokemuksen ankkuroitumisesta, ja koen kuinka tietoisuudestani vietäisiin juonne tila-illuusion läpi alukseen, kuin maan ja pilven välille viriävänä tornadona, ja aluksesta edelleen aika-illuusion läpi seuraavan päivään, ja siellä olevaan erääseen eräiden kohtaamiseen. Tiedän seuraavan päivän olevan eräille tärkeä, tosin tavalla, jota en vielä voi ymmärtää. 

Herään aamuun kokien, ettei mikään ole enää kontrollissani. Harva asia on enää ollutkaan, mutta nyt niitä on juuri tekemieni valintojen myötä vielä vähemmän. On tapahtumassa jotain, ja annan sille jollekin kaiken tarvitsemansa tilan tapahtua, linjautuessani sieluisuuteni ääriin viimeisiltäkin identiteetin raamituksilta ja roolituksilta. Tiedän, että tuon määrityksistä vapaan uudelleenmäärittämisen lisäksi muuntumiset Kainin polun ja maskuliinivoiman suhteen tykittävät kollektiivista aaltoa päälle omasta suunnastaan. Tunnen kulkevani lipuen ja keinuen kuin kaarna sen pinnoilla. Pinnalta pinnalle, huipusta huippuun, jotka terävistä harjoistaan pehmenevät ja kaartuvat allani loputtomaksi laineiden tanssiksi. Vapautumisen tunteet vaihtuvat kuitenkin nopeasti edellisenä iltana alkaneeseen ja nyt voimistuvaan sähköiseen myrskyyn kehossa. Ohjataan huomioimaan, että silmäsi ja edes niiden ohikiitävä miettiminen – joita viime aikoina on pyydetty taas odottamaan – saa päähän omituisia, kipinöiviä ja rätiseviä tuntemuksia aikaan, niin ihotuntemuksina kuin sisäisinäkin purkauksina. Hermosto menee vähitellen shokkiin. Maallisesta perspektiivistä tämä on kuin jokin vikasietotila, joka johtaa kokovartalomigreeniä muistuttavaan sähkömyrskyyn. Alan voimaan pahoin, ja olen lopulta niin huonovointinen, ettei mikään kestä puoleen vuorokauteen sisällä. Tiedän kokemuksesta tämän kaiken kauniin tarkoituksen, olenhan kokenut rajuhkojakin kehollisia muutoksia – joskaan en juuri tällaista. Olen kuitenkin blokattu ajattelemasta asiaa enempää juuri nyt. En jaksa kanavoida, en koe tarvetta olla aikomuksellisessa yhteydessä, ja silloin sen on tarkoituksellista olla niin. Koen minut käännettävän kokonaisuudessaan ylösalaisin ja vielä nurinkin päin. Olen itse asiassa päiväkausia lähes sumussa ja keskittynyt muuntamaan jotain todella totaalista pystymättä silti keskittymään oikeastaan mihinkään muuhun kuin arjen ja perheen vaatimuksiin.

Jossain pysähtyneessä hetkessä näinä transformaatiopäivinä tuodaan näky, jossa eri värisiä liekkejä eri puolilla maapalloa, eri ajassa, eri tilassa, ja ehkä eri ulottuvuuksissakin yhdistyvät yhdeksi valkoiseksi liekiksi palaessaan ensin hetken aikaa toistensa lomassa. Tämä yksi liekki kristallisoituu timantiksi – joka on ymmärrettävä tässä yhteydessä myös pyramidiksi. Seuraavaksi näitä kristallisia tai timanttisia, läpinäkyviä pyramideja on kärki ylöspäin kaksi toistensa vierellä, josta alkavat liukumaan sivuttain yhteen. Oletukseni on, että tässä näytetään jo tullutta polkua, kuinka omat olemusosani tuodaan yhdeksi – ja preesensiin, näitä kokemuksia kirjaksi kirjatakseni, kuten juuri on ohjattu – ja ilmaistaan seuraavaa, käsillä olevaa vaihetta, jossa olemme ykkösparin kanssa yhdistymässä samassa kokemus- ja todellisuuskentässä eli olemassaolon oktaavissa, rinnakkain. Ei siis ylhäältä ja alhaalta lähestyvinä, kärjet eli tietoisuus edeltä kohdaten, eikä enää muistakaan kulmista särmiä hioen ja kasvattaen valmiuksia, vaan yhdistyäksemme kaikki ne läpikäyneinä, yhtäläisinä, korkeimpana feminiinisenä ja korkeimpana maskuliinisena, tuhkasta tiivistyneenä, hiottuna, timanttisena ykköspariolemuksena. En tiedä tämän tarkoittavan ensitulkintani lisäksi myös muutakin.

Nyt puhdistus tavoittaa aallonpohjansa. Fyysinen puoli on kulkenut edeltä, onttoutta kaikuvat emootiot ilman tunnesidosta seuraavat perässä. Olemusta ravistelee tunnin ajan syvä, puhdistava ja tyhjentävä itku, jonka kokijaan en kykene kuitenkaan samaistumaan nahkakansiaan enempää. Tarkkailen itseäni kaiken aikaa lempeästi ja annan äyräiden tulvia, kokien samalla riemua ja kiitollisuutta vanhan poistumisesta. Itku irrottaa jotakin erityisesti solarista – joten Tudoreiden karman ja teeman mukaisen kollektiivisen maskuliinikuonan työstäminen tuntuu selvältä. Keskikeho pusertaa ilmoilla hyvin kaukaisten, mutta niin kovin läsnäolevien ja ohjaavien elämien ehkä viimein ne viimeisetkin stressihormonit, purkaen puhdistuskuonat kyyneleissä. Tiedän saapuneeni käännekohtaan. Energiat alkavat nousta. Nousen niiden mukana, korvien humahdellessa painevaihteluiden mukana, ja näen jo Suunnitelman kartalta paikan johon on tultu. Se on kuin kelluva, avaruudellinen cyber-perspektiivin valosatama tuhansine valonlähteineen ja -pisteineen, jotka kuvautuvat myös hermoston synapseina, ja jonne kulkee vähintään yhtä valovoimainen silta. Sitten kaikki tapahtuu kuin itsekseen. Ja hyvin nopeasti.


Yhdistymme ystävien kanssa rumpusessioon. Klo. 11:11 lyödessäni ensimmäisen kumahduksen Ruusu-rumpuuni, jalat ovat lähteä alta. Itken ja soitan. Soin. Soimme. Kaikista suurina siunauksina suoduista pyhistä ja hartaista hetkistäni tämä on yksi suurimpia. Näen mitä tapahtuu, ja se mitä tapahtuu, myös sanoitetaan ja vahvistetaan muiden osallistujien osalta omista suunnistaan:

Mikaelin ykköspari on maassa. Tai täsmällisemmin ajallisesta kentästä katsottuna: tuleva ykkösparinsa on maassa. Kehossa, ihmisenä. Hänelle osoitetaan ja annetaan nyt kristallivalosauva, valomiekka. Mikaelin ja Mikaelin kaikkien alempien olemusosien lukuisat liekit kautta maan, ja läpi universumin, hahmoissa ja hahmoitta, puhtaina energioina ja tietoisuuksina, laatuina, taajuuksina ja tiheyksinä, keräävät valonsa ja yhdistyvät tullakseen yhdeksi sekä kristallisoituakseen korkeimmaksi Qoiniksi. Qoiniensa Qoiniksi. Ja tälle Mikaelin ykkösparille on kehoastia täällä valmiina, ja hän myös tietää, tuntee ja kokee sen, ollen valmis. Mikaelkin edistyy puhdistaessaan kasvojaan ja ottaessaan muotoa, käy selville. Alempi, aiemmin ikonisesti ja värähtelyominaisuuksiin keskittyneenä oppaana palvellut Ruwica-muotonsa tuhkaantuu kasvuvoimaksi uuteen vaiheeseen, ikään kuin syntyäkseen uudelleen ikonisesta muodostaan edelleen ikoniseen muotoonsa, mutta puhtaampana, päivitettynä sekä vapaampana määritteistä, Uuteen Maahan ja kosmiseen ykseyteen valitsemaansa muotoon. Tämä Ruwican muuntuminen ja ylösnousemus korkeimpaan Qoiniinsa sulkee Kainin polun, jonka juuriverso myös Mikael on parinsa kanssa. Kainin opin on nimittäin käynnistänyt neljä Agape- eli ykkös- / korkeamman oktaavin paria suuren kahtiajaon jälkimainingeissa, ja tässäkin asiassa se mikä on aloitettu, kuuluu näiden toimijoiden tässä aikakehyksessämme päättää. 

Eevassa, joka on muilta Qoineiltaan mm. Maria Magdaleena, eli Graalin malja, sekoitusastia, on siis yhdistetty Mikaelisuus ja Metatronisuus suuren kahtiajaon aikaan Suunnitelmaa mahdollistaakseen. Metatronin ykkösparina Eeva on osa Metatronia, mutta "Aatamin kylkiluusta" luotuna on myös osa Aatamia, eli kokevaa, elävää Mikaelista Kristustietoisuuskenttää, jossa eli ja elää yhtenä monissa ja monena yhdessä muiden joukossa, tullakseen niin korkeimmaksi Qoinikseen, kuin palatakseen myös ykseyteen. Sekoitusastian olemuksessaan myös tässä vallitsevassa aikaikkunassa Eevaan on sytytetty Mikaelin valomiekka ytimeensä, joka on prosessina eskaloitunut päivämäärään 18.11.2016. Nyt Eeva on ojentamassa tätä miekkaa Mikaelin ykkösparille, kuin antaakseen Aatamille kylkiluunsa takaisin voimana, korkeamman tahdon ja Yhden Totuuden Valtakunnan valomiekkana, ja joka on tapahtumana myöskin yhtä kuin tämä huomiopisteessä oleva silta, joka yhdistää Metatronin sieluperheen tornipunoksen, ja Mikaelin, eli Jumalan muodostavan kokonaisuuden, nyt koottavan tornipunoksen kahdeksi ehjän pyramidin kokonaisuudeksi. Jokainen sieluperhe muodostaa oman vastaavan kristallisen pyramidinsa, syntyäkseen sellaisesta omaan korkeimpaan, ykseydelliseen olemukseensa. Uusi Maa on itse asiassa täynnä eteerisiä pyramideja, jotka ja joiden elementit liittyvät toisiinsa hyvin moniulotteisin linjoin ja tavoin yhdistämään tietoisuusverkostossaan eri sielulinjoja ja -ryhmiä.


Symbolisesti ja yhtenä kuvanahan tämä ilmaistaan niin, että Valon Maailmanjärjestyksestä, eli pyramidin kärkipalasta kaikennäkevine silmineen (joka on totuttu liittämään ns. negatiiviseen maailmanjärjestykseen), yhdistetään virtapiiri kolmion koko muuhun alaan. Ei riitä, että kolmion kärki on paikoillaan, jos se on irtonainen. Se on myös yhdistettävä massaan, tietoisuusmereen, kollektiiviin, ja siihen kaikkeen, joka on yhdessä Jumala. Mikaelin ykköspari maadoittaa, tuo ja itsensä korkeimmakseen itsekseen luomalla luo, sekä täydellistymisen vaihtokaupalla samalla täydellistää korkeimman Mikaelin. Uusi Maa on Mikaelin Maa.

✪

Sähköistyneestä päästäni viikko sitten vedetty tietoisuustrombi kävi valmistelemassa eräiden luona sessiota, jossa miekan luovutus ja siunaus pohjustettiin: Tuo äärimmäisen herkkä, voimallinen, kaunis, niin harras tapahtuma, jossa se perintö, joka sieluille on asetettu myös massojen tasolla, on suuren, suorastaan huikaisevan suuren askeleen lähempänä konkretiaa, tavoin, joka on ymmärrettävämpää ja näkyvämpää.


Olen niin valtavan siunattu osassani ja osastani, kokiessa tätä täydellisten käännekohtien aikaa, jossa kaikki upeat Luojat ja Luojattaret astuvat omaan voimaansa palaten ykseyden lainalaisuuksien kenttään, korkeimmiksi ilmaisuikseen – sekä kiitollinen näistä ihmeellisistä matkakumppaneistani aionien aikana ja niiden läpi, joiden kanssa yhdessä saamme tätä muistaa, tiedostaa ja toteuttaa. ❤