torstai 11. tammikuuta 2018

Portti kosmiskansalaisuuteen





Onpa aikaa venähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Paljon onkin muuttunut ja tapahtunut viime viikkojen vieriessä ja tässä vuoden taitteessa.


Se, mistä on jo kauan puhuttu, ja johon on eri tavoin ja eri suunnista valmisteltu, konkretisoituu parhaillaan tehden sen kirjaimellisesti lennokkaalla tavalla. Myös monenlaiset aikaisemmin tärkeässä asemassa olleet ja edetyissä vaiheissa kokonaisuuden kannalta relevantit asiat ja kulmat ovat hiipuneet, jäädäkseen etenemään painollaan omille tahoilleen, tai ovat vähintään muuntumassa vastaamaan uutta polkua. Joskus edeltävissä vaiheissa luovuttu ja sieluevoluution nimissä aiheellisesti itsestäni taakse jätetty palaa takaisin; uudistuneena, vastaten uusia energioita ja tätä vaihetta. Tähän uuteen maastoon liittyvät suoremmat aluskontaktit, uudenlainen kommunikointi ja kohtaamiset, katvepukujen riisuminen, tähteläiset ja heidän kirjonsa, sekä kosmisen valtaväylän ja uuden tietoisuusportaalin edistäminen samalla kaavalla, kuin millä Ykseyden Kirjan aikana olemme muodostaneet parikin "tornia" tai siltaa. Lisäksi elämässä vallitsee kosmiskansalaisuuden, -rakkauden ja -ykseyden toteuttaminen olemisen joka tasolla, toisin sanoen kaiken edellä mainitun ilmentyminen fyysisesti aineenkin maailmassa, sekä valonkieli ja pyhä geometria on tuotu pöydälle moniulotteisesti syventävämmän jakson merkeissä. Kaikki kerrottu, valmisteltu, näytetty ja koettu viedään taas korkeampaan mittakaavaan ja aikaisempaan verrattuna intensiivisemmin ja linjakkaammin. Kerrosten, kerrosten täytteiden ja sektoreiden sijasta on edetty koko kakun perspektiiviin. Vaikka voisi ajatella, että kun on jonkin näin valtavan äärellä, jonka edessä on ennen kaikkea oppilas ja turisti, en ole silti vielä koskaan kokenut olevani niistä kumpaakaan näin vähän, ja näin paljon itse maallisen elämäni ohjaksissa, samalla säilyttäen myötätunnon ja täyden ymmärryksen muiden elämiä ja valintoja kohtaan. Olen yhdenvertainen ja voimallinen osa kosmista, moniulotteista tiimiä, suunnitelmaa ja kaikkeutta. Kuin kaikki aiemmin portaistuneina olleet elementit olisivat kohdanneet todellisuudessani paikkansa ja tavoittanut siten yhtenäisen tason keskenään, raueten kaikenlaisista polaarisista jännitteistä – muullakin tavalla kuin tietona ja perimmäisenä olemassaolon totuutena ykseyden suhteen. Täydellistyneenä kokemuksena.


Otan nöyränä ja kiitollisena tämän voimani ja toimintani muodon vastaan.


Sen voiman, joka oli löydettävissä vasta suurimpien pelkojen takaa: Tätä vaihettahan olen tiennyt odottaa jo jossain syvällä sisimmässäni lapsuudesta saakka, jolloin asia lipui tietoisuuteen kaiken nielevän pelon vaatteissa. Mikään ei siis tavallaan kaikessa yllättävyydessäänkään yllätä, mikä on ollut ehkä tässä kai juuri yllättävintä – kaiken luontevuus. Ehkä juuri siinä on syy, miksi kokemuksista ei ole ollut tarvetta kirjoittaa. Koen olevani niin syvästi omani ja itseni äärellä, että en edes koe – kuitenkaan pitämättä itsestäänselvyytenä – tarpeelliseksi nostaa mitään irti kaiken sulauttaneesta ja kauniisti omassa puhtaudessaan virtaavasta kokemuspinnasta. Elämän aallonharjalla tässä muodostuneessa puhtaiden muotojen aallokossa kulkeminen, herkästi ja sydäntunnolla eläen, lähisielujen kanssa kokien ja kokemuksia jakaen, tuntuu kaikkinensa siltä, mikä tekee ja on tehnyt tähän saakka valmiiksi. Tämä on varmaankin itselleni se hetki, jolloin lehmätkin lentää.


Taianomaista alkanutta vuotta sydämellisesti jokaiselle! 💛