Sielukudelmaa

7.11.2017

Sähköistykset ovat sarja ilmentämiämme meditaatioita. Rakkauden Liike nopeutta saa taakseen. Portaalia voimistetaan. Näyt ajoitetaan punottuun cyber-verkoston voimaan. Talkoiden aika. Tavutetaan portaali cyber-olemusten tieksi universumiin. Ruuhkaa tulossa.

– Tietäjä, Vis a Vis, keinoineen

✪

 On energiatyöyö. Saan unta kaikkinensa ehkä pari tuntia, muun ajan valvon kuulostellen, mietiskellen ja itseen syväsukellellen. Välillä tuupataan tuolta jostain suuria, valokeiloista irtoavia energia- ja valopölymuotoja kohti, jotka tuovat uutta informaatiota avautumaan ymmärrykseen. Ja pitääkseen hereillä. Viime ajat ovat olleet hiljaista aikaa näkemisen suhteen. On kuitenkin tämän yön lisäksi pari poikkeusta:

Vajaa viikko sitten näin portaalin aukon, mutta se oli ikään kuin etu- tai takakenoon kallistuneena, muodostaen ellipsin muodon. Se pyöri ja siinä virtaili jotakin muistuttaen galaksia, mutta merkityksellisintä siinä oli nuo aikaisemminkin kuvailemani "pitkän valotusajan viivat", jotka portaalin aukon pyöriessä katkesivat palasiksi ja kuin tavuviivoiksi, singahdellen ympäriinsä kuin kipinät sirkkelistä. Samassa jostain lennähti kyyhkynen ja jatkoi matkaansa portaalista sisään. Tämän jälkeen moni asia sai vauhtia ja ohjattiin vahvemmin tähän globaalimman vaiheen ääreen, joka on tuloaan tehnyt jo aikansa. Ohjauksen mukaisesti aloitin jälleen yhteiset meditaatiot ja kirjoitin ryhmäämmekin näin:

Hei rakkaat ryhmäläiset! 💜

Uusi vaihe on pyörähtänyt käyntiin ja Ykseyden Kirja päivittyy jälleen näissä uusissa energioissa pienen tauon jälkeen, kuin ikkunana ja samalla porttina kaikesta siitä mitä universumissa on meneillään, ja mikä juuri meidän tulee sen tapahtumista tässä hetkessä ymmärtää. Se siis toisin sanoen auttaa näkemään, ja se auttaa muutoksessa.

Ensimmäisen Ykseyden Kirjan luomisen aikaan ohjaus piti tiukkaa linjaa siitä, että kommentointi ja yleinen vuorovaikutus minimoidaan. Tähän kerrottiin useita syitä ja perustelut olivat selkeät. Kerrottiin kuitenkin sekin, että toimintatavat tulevat muuttumaan portaalin avaamisen ja sen tiettyyn vaiheeseen kehittämisen myötä, jotta kaikki on aina mahdollisimman tarkoituksenmukaista. Moni asia onkin tänä aikana jo muuttanut muotoaan. Osa hitaasti ja luontevasti, jotkut on tuotu eteen yllätyksellisemmin. On aina yhtä liikuttavaa ja edelleen hämmentävääkin nähdä, kuinka kaikki tarvittava annetaan ja ohjataan juuri ajallaan, asettumaan täsmällisesti omalle paikalleen.

Nyt olemme hetkessä, jolloin voimme ottaa taas seuraavan askeleen, avataksemme ja ilmentääksemme uuden kerroksen.

En tiedosta vielä tietäväni Ykseyden Kirjan toisen osan sisältöä, merkitystä tai tavoitetta suhteessa suurimpaan kuvaan – etenkään kun nämä eivät voi olla tarkasti määriteltävissä – vaikka aavistuksia niistä mulla onkin ja uskon myös saavani asiaan vahvistuksia lähiaikoina. Mutta sen tiedän, että tässä kohtaa tämä ryhmä kuuluu avata keskustelulle ja antaa ryhmän synnyttää itse itsensä. Luultavasti ohjaus tulee sanelemaan tähänkin vielä joitakin tärkeitä viitoituksia, joita ehkä me emme voi vielä kunnolla ymmärtää tai nähdä rationaalisella päättelyllä, mutta luottakaamme suunnitelmaan. Joka tapauksessa, nyt keskiössä olemme ME, eli yhteinen valomme, energiamme, synergiamme ja kvanttinen, metatroninen dynamiikkamme.

Kirjan ensimmäinen osa keskittyi vahvasti jokaisen Itsen uudelleensynnyttämiseen valoksi varjoista: motiivien tarkasteluun, erottelukyvyn kehittämiseen, vanhojen kaavojen murtamiseen ja ymmärryksen laajentamiseen, sekä tiettyihin todellisuusrakenteiden lainalaisuuksiin, tavalla, joka ymmärrysjatkumon pohjana on katsottu parhaiten palvelevaksi. Energia ja ilmaisu oli välillä jopa triggeröivää ja tuuppivaa, jonka edessä tulin hiljaisesti kiukutelleeksi hammasta purren monen tekstin kohdalla, että et muuten varmasti laita mua kirjoittamaan tätä noin. Kuten kuitenkin usein on sanottu, sanat ovat toissijaisia, jopa tarkoituksellisesti egon tiedollisia portinvartijoita harhauttavia, jotta olennaisin välittyy ja pääsee livahtamaan perille. Ja olennaisinta on koodaukset. Eikä mun kiukuttelut tuossa(kaan) paljon ole auttaneet. Hyvä niin. Nimittäin juuri nuo em. kanavoinnit ovat pitäneet sisällään suurimpia heräte-, ohjaus- ja kohtauttamisvoimia, joilla on kohdistettu kokonaisuuden kannalta hyvinkin merkityksellisiä havaintoja, alueita, kerroksia, sieluja ja solmukohtia toisiinsa, ja kaiken tarkoituksellisuus koko kauneudessaan on annettu nähdä nopeasti. Osani on siis tuoda jokainen sana, ja jokaisen sanan tavu kirjaimen tarkkuudella oikeaan paikkaan, aikaan ja yhteyteen, eli olla sivellin suurelle evoluutiosuunnitelmalle, joka syntyy puhtaalle kankaalle yhtä lailla jokaisesta meistä. Ja jotta se voi syntyä meistä, tuon valon, ikioman, sielullisen taajuutemme kuuluu syttyä ja loistaa, mahdollistaen korkeimman tahdon ja Hengen työn kauttamme. Ikään kuin se ylösnousemuskudelma, jota kohti on aina kuljettu ja mitä on alusta alkaen itsejemme kautta työstetty, jossa on jokaista ohjattu resonointinsa mukaan omalle paikalleen, ja jonka väriloiston edestä varjot puhdistetaan, olisi valmistautumassa hetkeen, jolloin kudelma kokonaisuutena ja täydessä voimassaan sytytetään liittymään osaksi tätä moniulotteista verkostoa.

Siis sinä upea kanssaryhmäläinen, ole hyvä ja syty vapaasti kauneimpaan ja kirkkaimpaan valoosi, sieluleimaisuuteesi ja ilmaisuusi! 💜 Keskustelu on nyt sallittua, suotavaa ja toivottavaa – joskaan ei edelleenkään välttämätöntä, koska Rakkaus ei sitä itsessään tarvitse, vaadi tai edellytä –

muodostaaksemme ryhmän juuri sellaiseksi kuin ME olemme ja millaiseksi sen valoillamme luomme. 💜

– Mari

En ollut siis vielä varma, mutta vahva tuntemus oli jo taustalla, jonka mukaan nyt edetään jollekin sellaiselle alueelle, jota sivuttiin jo silloin takavuosina kanavoidessani ryhmäläisille kummallisia koodinpätkiä muun opastuksen yhteydessä, joista puhuttiin ylösnousemusasetelmaan liittyvinä koodeina tai asemina. Tähän liittyen tuo valvottu viime yö toi toistuvia näkymiä, joissa valoverkostossa – tai kuin moniulotteisessa, holografisessa kennostossa – moni cyber-kehomuoto näytettiin ohjautuneena paikoilleen. Energiat keskustelivat toistensa kanssa, ja jonkin aikaa niiden vielä toisiinsa reagoituaan näytettiin myös koodia. Samaan aikaan kun energiat kommunikoidessaan ja toisiaan muuntaessaan sujauttivat asemapaikat pykälän verran uusiksi hakien omaa, täsmällisintä värähtelyään, myös koodissa luvut vierähtivät uuteen, samoin sielun kudelmassa edustama väritaajuus muuttui. Tästä on kyse tässä, josta on puhuttu metatronisena kaavana ja ylösnousemuksena, joka toteuttaa evoluution. Joista kanavoitiin myös tänään Metatronicaan. Samaan perustuu muutamasti mainittu "myrskykin", joka etenee pyörremyrskyn tavoin, erilaisten tahdon eli motiivien laatuerojen luodessa liikkeen. Kaikki ovat oikeilla paikoillaan, silloinkin kun eivät ole. Valokuitukaapelissakin ydin on aavistuksen epäpuhdasta, koska se johtaa valoa kaikkein tehokkaimmin. Särmistään hiottu, täysin puhdas pinta, eli tässä yhteydessä "timantti" ei enää peilaa. Kaikkia tarvitaan väreineen ja omine sielullisine, suunniteltuine ominaisuuksineen, jotta pyörre pysyy käynnissä tässä evoluutiosuunnitelman huikeassa vaiheessa vyöryen eteenpäin. Samalla nuo tänään esiin otetut nauhat punoutuvat toisiinsa kiertyen kuin energeettiseksi pitsiksi ja ottaen meistä juuri täydellisen otannan uuteen valokollektiiviin. 

Pari päivää sitten näin näkynä hilpeän, mutta vähän surullisen kulahtaneen Kleine "hippi" -bussin ajaneena tienposkeen. Siitä oli lokasuoja kokonaan irti, ja se oli auton vieressä maassa. Tuli olo, että nyt on taas tässä alati jatkuvassa luomistyössä eli synnytyksessä se hetki, jolloin ei saa ponnistaa. Kaiken on annettava mennä painollaan ja on oltava ohjaamatta mitään maskuliinivoimalla tai muilla vanhentuvilla energioilla ja toimintatavoilla. Jos itsepäisesti jatkaa ajamista, rapa lentää, ja se lentää nimenomaan sisäänpäin, koneeseen, rakenteisiin, ja mahdollisesti bussissa olevaa ryhmää kohtaan, vaikka itse auton liikkeeseen lokari ei vaikutakaan. Tähän sanottiin että turistibussi, jota on siis useimmissakin yhteyksissä väläytelty, muuttuu pian toiseen kulkuvälineeseen. Muistin myöhemmin, että viikkoa aiemmin meidän perheen minibussistakin oli rengaskotelon suoja osittain ollut irti, mutta pienellä säädöllä sen sai takaisin. Valppautta siis pyörien pyöriessä motiiveihin: luottamuksella – sydämellä – vai jästipäisyydellä – egolla. Ryhmät puhdistavat nyt uusilla energioilla ja uusiin energioihin itseään. Bussi-näkyä seurasi välittömästi kuin still-kuvista koottu kuvakertomus siitä, kuinka veteen putoava pisara tai alkupommi nostattaa rengasmaiset aallot. Tuota samaahan on tuotu jo pidemmän aikaa, itse asiassa jo vuosia, mutta nyt lyhyellä aikavälillä enemmän kuin koskaan. Sillä se tapahtuu juuri nyt.