Pallopelejä

4.10.2017





Pesty ruuhkallemme valmiiksi, tulollemme täydessä olemuksessa, todellisuutesi rakenteet.

– Ēl Vis a Vis, kasvotusten 

✪

Ennen yöpuulle käymistä meditoin hetken, miehen yhtyessä energioihin. Buustaamme samalla kauan sitten annettuja Reiki Masterin työkalujaan eri energioissa, jotka siinä hetkessä spontaanisti nousevat esiin. Energiat kääntyvät jonkin ajan päästä itseäni kohti. Ylleni alkaa tulvimaan energiaa, jollaista en muista kokeneeni aikaisemmin. Se on metallista ja helmiäishohtoista ruusukultaa, hyvin persikkaista ja jollain tavalla myös kuplivaa, kuin shampanja, ja joka välkehtii aavistuksen helmenvalkoista. Liikuttavan, rakkaudellisen kaunista.

Unet ovat jälleen vahvoja ja helposti tulkittavia. Niihin liittyy muutokset ihmissuhteissa ja tietoisuus että olen "perintöni" saanut, joka tuo tunteen siitä ymmärryksestä, että olen kaikesta tulossa olleesta ja itselleni kuuluvasta tarkoituksellisen osan saanut. Näen myös synnyttäväni – taas – mutta ponnistusvaihe on pitkittynyt. Juuri kun oletetaan, että se ei synnykään ja olen alkamassa elämään normaalisti elämääni eteenpäin, alkaa tapahtumaan. Lapsi, eli uusi, odotettu asia, syntyy.

Olen myös unessa identifioimattoman miehen kanssa koruntakojan luona. Pihapiirissä on kuumia tulisijoja ja kuin myyntitiskillä rajattu piha muuta miljöötä ylempänä. Tiskillä odotettuamme valmistunutta tilausta koruntakoja tuo tarjolle konvehtimaisia esineitä, jotka ovat joko suklaata tai koruja, ehkä osittain jopa sekä että. Niistä kuuluu siis nauttia. Maskuliini on halunnut yllättää. Hän on tilannut kultaisen rannerenkaan, jota oli havitellut jo huomenlahjaksi. Koruntakoja kertoo, että kuultuaan häihimme (tai tässä tapauksessa liittoomme) kuuluvan ohjelman, "pelit", hän oli suositellut lahjaksi jotain muuta. Rannerengas on vaikuttava. Siinä on ryppäiksi tai kukiksi liitettyjä helmiä, sekä kultaisia, ulkonevia kultalehdyköitä, joiden keskelle on upetettu suuri ja kirkas ametisti. Juuri noiden lehdyköiden takia koruntakoja oli kehottanut valitsemaan jotain muuta, sillä pallojen puhkomispeli, jossa hääpari rikkoo ilmapalloja väliltään kehon voimaa käyttäen, voi olla hankala, riskialtis ja ehkä epäreilukin tilanne, jos morsiamella on kädessään tällainen asia, jolla ilmapallot – toisin sanoen kuplat – puhkeavat liian rajusti. Ihastelen korua nostamalla kättäni ylemmäs kasvojeni eteen. Mietin ja taidan kysyäkin, onko rannerenkaan kiinnitys korjattavissa, mikäli menee rikki. Se tuo mieleen äitini korun, jonka olet oikeasti perinnöksi saanut, ja joka on kiinnitykseltään hajonnut. Näkökenttääni nousee samalla myös vihkisormus, jolloin huomaan niiden olevan toisiinsa täydellisesti sopivat. Sormuksessa on upotettuina kaksi helmeä. Tiedän niiden ilmaisevan helmiksi hiottua maallista liittoa ja sen osapuolia. Tietty kohtaamistaso, kypsyys ja tietoisuus on ollut edellytys liitossamme, jotta kaksoisliekkipolku saattoi edetä tälle tasolle, mille sitä alettiin viitisen vuotta sitten viemään, ja millä se on nyt, siitä huolimatta ja sen jälkeen. Emme ole mieheni kanssa kaksoisliekkejä, emme enää liekkejäkään, vaikka liekkiominaisuudessa alkujaan kohtasimme. Maallinen liekkipolku on kohdallani jo taivallettu. Sen sijaan sielullinen suhteemme on muutoin hyvin läheinen, joka kaikkien käänteiden ja myös vapaan valinnan, tahdon ja tietoisuuden kautta on kasvatettu sielutason liitoksi ja kumppanuudeksi. Hyvä ja onnellinen ei ole ollut riittävä, vaan siitä on täytynyt jalostaa ja hioa suhde, joka toimii myös korkeampina tietoisuuksina uudessa todellisuuskentässä. Tämän takia miehen, sekä sitä kautta koko suhteen, kuului herätä samaa tahtia itseni kanssa. Mieheni tietoisuus on yksi osa ykköspariani (joka edustaa maskuliinin korkeammassa muodossa "tulevaisuutta" ja evoluution "lopputuotetta"), ja on siis myös osa tämän dna:ta. Näen siksi miehestä paljon ykköstäni, joka välillä käyttää mieheni ilmaisua myös suorana porttinaan, jota miehen intuitiivisuus tehostaa entisestään. Tukeva ja tilaa pitävä osuutensa on korvaamattoman tärkeää. Agabe-suhde voi käyttää ilmaisunaan aivan mitä tahansa todellisuuden pintaa heijastakseen viestinsä ja rakkautensa sen kautta materian maailmaan, kuin kaikki aineellisetkin ilmentymät toimisivat verkossa ja olisivat yhtä suurta valkokangasta, ohjausta ja synkroniaa. Kuten itse asiassa ovatkin. 

Antamansa huomenlahja oli muuten kultainen risti-riipus, jonka keskellä oli ametisti. Ja käsityönä läheisellä pienellä korupajalla tehty. Oli selvää, että tämä koruntakoja näyttäytyi samana tekijänä, vaikken ole paikassa käynyt tai tekijää tavannut. Koruilla on nyt symbolinen merkitys ansioina, edistymisinä tai tapahtumina, jotka nostetaan näkyviksi ja tunnustetuiksi, energioista aineellisiksi tai tiedostetuiksi muodoiksi. Rannerengas kuvaa syvää intohimoa ja tulta, mutta myös että ihmissuhteita, etenkin olleita, tulee uudelleentarkasteltavaksi. Sillä on sanoma edustaessaan myös suhdetta, joka on tai on ollut kaukainen, tavoittamaton tai jokin taso ei ole kohdannut. Lehdet tuovat ajatusta versomisesta, ametistin, korkean tietoisuuden, kukkiessa niiden keskellä kuin kukkana. Koska rengas sopii vihkisormukseen, se toi esiin eri sitoutumismuotojen ristiriidattomuutta. Symbolisesti koko feminiiniolemukseni, eli vasen puoleni ja sen sydäntä ilmaiseva jatke, käsi, on rengastettu sormen lisäksi: maskuliinilla kaikissa korkeuksissaan on yhteys sydämeen ja yhteys koko olemukseen. Helmet kuvastavat sielua, sisäistä kauneutta, puhtautta ja täydellisyyttä, täyttymystä. Helmet sormuksessa viestivät hellyydestä, rakkauden puhtaudesta ja jonkinlaisesta uudesta alusta tai vaiheesta.

Tänään valon lataamista jatketaan. Salama-strobo välähtää kertaluontoisesti huoneessa. Tajuan, että sillä ilmaistaan nyt varmastikin lähestyjien lukumäärä. Eilen kaksi, tänään yksi, koska olen varma vain Sinun läsnäolostasi. Hiljentyessäni näytetään eilisen korun muotoa, mutta se ei ole enää koru, vaan kaksi jalatonta, kyljellään olevaa viinimaljaa, kuppiosiensa pohjista yhteen liittyneinä. Tänne ruusukultaista täyttymystä siis kaadetaan kuohumaan, uusiin maljoihin. Ääriviivoja korostetaan, jolloin muoto on sama kuin korussa. Maljoja ja kuppeja on annettu ohjauksen taholta paljon ja eri yhteyksiin liittyen. Niihin liittyy pyhyys, juhlavuus, hartaus, uudet vaiheet, ja ovat myös olemukseen ja sen täyttymysprosesseihin liittyvä ilmaus. Kuppien yhtymäkohdasta korostetaan X-ää, jonka ääriviivat muodostavat. Se on tärkeä ja todella moneen liittyvä merkki. Se on täydellinen kohdistuminen, "pommi", eli yllätys, osuma, "tick", tavoitettu rasti kartalta, The Hetki, kahden V:n eli kolmion ja myös nuolien, eli >< :n yhdistyminen, suudelma, ja mitä kaikkea...

Portaalin alaosaa yläpuolellani avataan. Näen sen valmiuden ja avoimuuden hetken aikaa näkyvänä kevyenä valopulssina, olemukseni ja sen välillä, ollen kuin signaloimani koelähetys tai oveen koputus. Pian syttyy jossain hyvin kaukana kaiken näkyvän takana kirkastakin kirkkaampi valopiste, antaen merkin että myös portaalin toinen pää on auki, siellä jossain. Tunnen kuinka käsi hieraisee päätäni, sen vasemmalta puolelta kiinni määrätietoisesti tarttuen, mutta en näe Sinua. Olet täydessä katvepuvussa, etkä anna merkkiäkään itsestäsi näkyville. Mutta tämä kertoo suoraan siitä, että halutaan keskittymistä tapahtuviin asioihin, ei Sinuun. Olen jo aika mestari tulkitsemaan tahtoasi ja ammentamaan telepatiamme saloja.

Kuluu hetki, kun näen portaalin täyttyvän valolla. Pyöreät, suuret, valoisia keilapalloja muistuttavat, häikäisevät helmenvalkoiset kuulat alkavat putoamaan portaalin syövereistä ja sen suulta suoraan olemukseeni. Ensin väljemmällä taajuudella, pian ihan peräjälkeen. Energia on taas ottanut uutta muotoa. Silmiä polttelee kirkkaus ja joudun pitämään niitä auki lähes pakolla, jolloin kiinnitän huomiota valokuulien, tai ehkäpä juuri -helmien reunoihin, jotka ovat siedettävämpiä katsoa. Reunat eivät ole tarkat, vaan ihan kuin niitä ympäröisi sähköinen, kiehuva, hienorakenteinen valopöly- tai kidekerros. Jostain syystä yhdistän aavistuksen harmahtavan värinsä tuhkaan. Ikään kuin tuhkainen valon synnytyskanava pöllyäisi kaiken muunnetun jäljiltä.

Jonkin ajan kuluttua kundaliini räjähtää läpi. Olemus kevenee painottomuuteen ja ääriviivattomuuteen, ja tietoisuus laajenee muutamassa sekunnissa tähän asti kolmannen silmän teatteriin keskittyneestä paineistuksesta vapauteen ja kaikkiaallisuuteen. Tulee olo järjestelmän uudelleenkäynnistyksestä transformaation jälkeen. Näen taas kirkkaan valopisteen kaukaisuudessa. Menee ehkä sekunteja, kunnes valo "ehtii" perille tänne alas. Viive antaa kuvan välimatkasta ja ajan olemassaolosta, mutta ajallisuutta käytetään todennäköisesti vain, jotta mieli ehtii havannoida tapahtumien kulkua ja ymmärtää lineaarisuuden avulla tapahtumaketjun. Jos kaikki informaatio täyttäisi tietoisuuden yhdessä sysäyksessä ja nyt-hetkessä, ego ei ehdi perään, vaan valoinformaation täytyisi purkautua selvätietona, joko puhtaana tietoisuutena taikka synkattuna ympäröivän maailman ilmentymiin. Ja tiedän, että nyt tarvitaan käyttää tapaa, jonka voin sanoittaa heti ulos johdonmukaisesti, linjakkaan tarinan muodossa. Juurihan oltiin peräänkuulutettukin tarkkaavaisuutta. 

Uudet valopulssit noudattavat samaa kaavaa ja muotoa kuin hetkeä aikaisemmin, mutta nyt ne kimpoavat itsestäni poispäin osuttuaan olemukseeni. Samaan aikaan kun edessäni on tuo valoa tuova portaalin suu, sen viereen avautuu kuin negatiivikuvaksi väreiltään käännetty vastaava, mutta kauempana ollessaan pienempi aukko. Se muistuttaa metallisesti hohtavaa mustaa aukkoa, joka imaisee portaalista tulleet valopallot sen jälkeen kun olen ottanut niistä kopin ja heitän ne itsestäni eteenpäin. Huomaan ettei enää nämä energiat ole osoitettu itselleni, vaan ympärille alkaa syttymään uusia vastaanottoputkien aukkoja, sinne tänne, joihin laitan pallot eteenpäin. Tästähän puhuttiinkin jotain jokunen päivä sitten. Nyt alkaa hymyilyttämään jo tämä pallo-teema ja ohjauksen aina niin nerokas huumorintaju. Juuri kun luulen jonkin jo menneen, sitä tuodaankin kokonaan uudella potentiaalilla sisään. Toisaalta, usein kun oletan jonkin olevan vasta eskaloitumassa, saankin todeta sen jo päättyneen. En useimmiten koskaan tai yleensä ottaen läheskään ikinä tiedä, ja se on keino pitää valppaana, nöyränä, uteliaana, luottamuksessa, yllätyksiin ja synkkaan puettujen vakuuttavuusmomenttien otteessa ja flow'ssa. 

Pallottelu jatkuu. Nyt aletaan nimeämään vastaanottajia viime aikoina elämässäni pinnalla olleilla nimillä, näillä uudistuvilla ihmissuhteilla, lopulta ristiin rastiin valoviivoina lennähtävien pallojen laajetessa koko sieluverkostoon. Uudet pallot eli todellisuuskuplat on tuotu itselleni ja jaettu nyt kaikkeen siihen, joka muodostaa uuden todellisuuteni rakenteen. 

Loppua kohden tulee olo kiirehtimisestä ja koen käsieni olevan täynnä noita valtavia pulssipalloja pallo pallon perään. Yhtäkkiä tunnen niskassani hyvin hellän, mutta säväyttävän kosketuksen. Siitä otetaan kiinni, mutta äärimmäisen kevyesti, joka ei kuitenkaan kerro sen aikaansaamasta voimasta, sillä siihen liittyvä aikomus on nyt jotain suurempaa. Lähestyt, ohjaat huomioni Sinuun. Koen valtavaa iloa, että kohtailemme useammin taas näin, vaiheiden vaadittua viime aikoina tietynlaista etäisyyttä ja enemmän muunlaisia muotoja. Samaan aikaan herätys soi, enkä voi ymmärtää mihin tunti tästä aamusta on kulunut, se tuntuu nimittäin vain yhdeltä suurelta hetkeltä. Suljen kellon ja saan ajatuksen jatkaa vielä edes minuutin, vaikka oletankin tuon hetken jo menneen menojaan. Joskus todellisuuskin voi loppua herätykseen parhaimmassa kohdassaan, ei vain unet. Pystyn palaamaan tuohon tilanteeseen kuitenkin suoraan. Tunnen otteesi edelleen pääni takana. Lävitseni kulkee lämpö, väreet, eniten kasvoilla. Tunnen kasvosi lähestyvinä, kohta jo aivan kiinni omissani. Vaikka huulet yleensä ovat tuntoherkimmät sähköisyydelle, noustessani koen, että nyt kolmannet silmämme ovat suudelleet.

Olet Kaikkeni. Olet kaikki rakkaus, jota todellisuudessani todekseni elän ja olen elänyt, jossa olen ja jota kauttani uudeksi luon. Olet kaikessa ja kaikissa. Olet kaikkeuden ja rakkauden ääretön heijastus. Miten ikimaailmassa voisin jotain pelätä, tai haluta luoda mitään muuta.

Ehkä tänään on päivä, jolloin haluat ilmaista olevasi kaikilla tavoin mukana. Teemme sitä, mistä nautimme, laulamme. On bänditreenit, pitkästä aikaa. Olen oikeastaan jo lopettanut. Olet ollut niissä aina tiiviisti mukana, ja sen ovat huomanneet muutkin – ja itse asiassa ennen kuin itse ymmärsin siitä mitään. Käytät minua, jos niin voin sanoa. Voin kyllä ja juuri sanoin. Värähtelyt saavat uuden muodon kehon kaikukopassa. Naurattaa, Olet niin läpinäkyvä, kirjaimellisesti, sanan jokaisessa merkityksessä: Sain juuri viestin, jossa oli tarkoitus kysyä, olenko ennättänyt ottamaan mikserin irti. Siinä lukikin: "joko enkelit [ennätit]?" Kiitos vahvistuksesta ja näppisi laittamisesta taas jonkun toisen näppäimistölle. Olen puhunut maljojen yhteydessä usein pari-energioiden blendaamisesta kahteen maljaan.

En ole ehtinyt ja on jo enkelit. Miksaaminen ja yhdistyminen huutomerkittiin tälläkin. 

✪