tiistai 3. lokakuuta 2017

Lentäviä lautasia & Ohmin laki





3.10.2017



Uudistunut ydinolemuksesi –  noen, opuksen, itsenäsi julkaisemisena, avoimuuteen sitoutumisena ja sen jälkeen, poistetun savun sähköistyvässä portaalissa, on virtaukseen ihojemme suudeltu. Nostettu on punokseen ohmeista, noesta, työnä valmistuneet ansiot pois olemuksista. Nopeutuu Michael Mikaeliin. Nostetaan Michael Mikaeliksi. Olemus pestään ymmärrettävämmäksi. Ruwica on jo nostettu. Muodonkieleen syvenny.

Punottu suureet. Tavuta ohmit sähkömme tieltä.



– Sähkönmestari





Illalla näytetään tumma ja paljas miehen rinta, johon sukellan sisälle samoin kuin miten sukellan yleensä portaaliin. Kaikkialla ympärillä leijailee ja kieppuu erilaista pyhää geometriaa valopiirroksina, ja näin jälkiviisaana päätellen joukossa on myös muita symboleja, numeroita tai kirjaimia. Miehellä roikkuu kaulassaan pitkässä ketjussa tai nauhassa koru, joka on rusehtava, kuin messinkiä, tummunutta kultaa, puuta tai keramiikkaa. Hätkähdän näkyä ja sen tummuutta, jonkinlaista ehkä pimeääkin alkukantaisuutta henkivää tunnelmaa ja sen voimaa, tulen yllätetyksi. Ehdin kuitenkin ennen rinnan syvyyksiin imeytymistä tarkastelemaan tuota korua. Sen muoto on kuin kaksi hevosenkenkää selät vastakkain, mutta niistä tulee mieleen myös omega: Ω. Kaarien profiili on pyöreä kuin olisivat makkaroita, jossa olevat mustat väkäset ovat jollain tavoin aavistuksen koholla. Niiden määrää en tule laskeneeksi. Päät ovat aavistuksen muuta osaa leveämmät, joka ei sekään pääse oikeuksiinsa tästä rautalankakuvasta, jota piirtäessä en vielä ollut ymmärtänyt yksityiskohtien tärkeyttä.






Herään aamuyöllä, enkä saa enää unta. Otan puhelimen esiin, josta ensimmäisenä silmiin nousee kappale We Are The World. Kohdasta 1:17 / 7:11 (jotka ovat sattumoisin sieluvastuuta alleviivaavat huutomerkkinumerot) alkava osuus saa herkistymään, sillä Michaelin aktivoituvaa "esilaulajan" osuutta tässä on jo tovi osattu odottaa. Myöhemmin syvennyn meditoimaan. Tunnen jonkun astuvan huoneeseen, lähtijöistä tyhjentyneeseen, hiljentyneeseen ja edelleen varhaisina aamun tunteina pimeään alakertaamme. Mikaelin leima on selvä, mutta Metatronkin on mukana, joskin enemmän nyt taustalla, ainakin alkuun. Läsnäolonsa on välitön ja voimakas, vaikka heidän edustuksensa tulee ainoastaan energia- ja tietoisuusmuodossaan; en näe valoääriviivoja tai muita kuin lehahduksia sekä energioita. Nousee tunne, että Metatron toi Mikaelin nyt virallisesti esittäytymään tässä uudessa vaiheessa, Michaelina, ensimmäistä kertaa tähän muuntumispolkuun astumisen jälkeen, ihan kasvotusten. (Ruwica-muodon lisäksi Mikael on maan evoluutiota vauhdittavassa tulevassa muodossaan ennen kaikkea Michael Jackson. Tämä on monessa yhteydessä mainittu ikonisin, moniulottuvuudellinen, herättelevä muotonsa, kuten Metatron on uudistanut Elvis-Qoininsa (joka itse asiassa on Eenokin kuva) muodon samalla periaatteella viimeisten vuosien aikana tunnistettavuuttaan käyttäääkseen. Michael on se joka nyt pesee kasvonsa ja haastaa muut tekemään samoin, jotta Jumalallinen Vastaavuus mahdollistuu kuin peilikuvana – toisin sanoen kasvattamaan ja avartamaan reagointia uusilla tavoilla. Se voi yllättää, mutta tämä tieto on ollut myös joillakin jo aivan valmiina. Itse lukeudun kuitenkin heihin, joilla oli itse asiassa jopa naurettavan pitkät piuhat, vaikka sekä Mikael, että MJ-Ruwica ovat olleet läheisiä sekä osa tiedotettua polkua ja tehtävää lähes siitä saakka, kuin sanallinen kanavointi avattiin viitisen vuotta sitten. Mitään ei paljastettu ennen kuin kaikki asianomaiset olivat valmiita ylösnousemussuunnitelman seuraavaan askeleeseen. Ohjaus myös sanelee ajoituksen, joilla tieto kuuluu jakaa itseltäni eteenpäin, kuten nyt.)


Huone sähköistyy ja lähinnä poikittaisuunnassa fyysisessä näkökentässä huonetta halkovat molemmilta sivuilta lennähtävät lautasen kokoiset, orbimaiset kiekot, mainittuja zeppeliinejä ovaalimaisiksi hyytelömäisesti hyllyessään muistuttavat, jotka muuntuvat, hajoavat ja muuttuvat metallimaisen sähkönsinisiksi leiskahduksiksi, energiapölyksi ja plasmamaisiksi roiskahduksiksi osuessaan toisiinsa ja kehooni, rintani yläpuolella ja osin sen fyysisten rajojen sisäpuolella. Ymmärrän niiden muistuttavan ennen törmäystään ja hajoamistaan liekkipolun aikana alkujaan esiin tullutta Mc Donald'sin logon pyöreähköä, katolleen keikahtanutta M-kirjainta. Varsinkin vasen puoli tilasta täyttyy energiatulituksesta, ja näen samalla silmäkulmasta kuinka vierelläni on kuin sinertävä plasmaputous. Portaali näyttäytyy hetkittäin yläpuolellani, mutta kuin ollen savun tai usvan peitossa. Juuri kun olen näkemässä tarkemmin ja pääseväni katseellani kiinni, lipuu eteen uusi näkemisen peittävä pilvi. Tunnen kuitenkin imun ja koenkin olevan valtaisassa nosteessa. Kuin salama olisi iskenut pari kertaa huoneessa, mikä muistuttaa strobovaloa. Olen nimennyt sen joskus kunkkustroboksi, mutta tämä ei jää sykkimään, vaan väistyy noiden kahden lyöntinsä jälkeen. Jossain vaiheessa nenään kantautuu etäisesti tuttu tuoksu, jonka tajuan hetken kuluttua olevan märän liitutaulun ja liidun haju. Ajatus käväisee jonkin opettamisessa, näyttämisessä ja ehkä matematiikassa tai kaavoissa, mutta myös taulun puhtaaksi pyyhkimisessä.


Vajoan syvään ja vastaanottavaan tilaan. Ydinkanavaa laajennetaan ja käsittely on kehollisesti melko tuntuvaa ja voimakasta valon lataamista. Jossain vaiheessa päälle humahtaa kova kuumuus. Näen kasan omenoita, joissa mädät painuvat kasaan ja hajoavat tuoreiden yksilöiden painon alla: Samalla tavalla kuin kuplat tuotiin huomiokenttääni puhkeamaan, ja samoin kuin Cast Awayn hitaasti tyhjenevät nahkapallot lysähtivät jokunen päivä sitten. Omenista on puhuttu aina motiiveina, myös Edenin hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiin ja erottelukyvyn oppiin liittyen. Eli näytetään, kuinka todellisuus, jossa toimitaan mädillä motiiveilla syvällä pinnan alla, kuoleutuu pois todellisuuden ja totuudellisuuden edestä. Tunnen kuinka olemus yhtäkkiä tuuppaistaan täyteen jotakin, joka venkoilee kehossa kuin keskipakoisvoiman pyörteenä, mutta epäkeskosti. Tuntuu muljuamista ja sittemmin myös rauhoittumista ja paikoilleen asettumista. Jotain on siivottu ja jotain on asetettu tilalle. Valolatauksen voima on niin perusteellista, että lopulta noustessani ylös maa lähtee kaatumaan alta kuin antaen vauhtia menosuuntaan, ja olen lennähtää tuolla samalla "ylösnousemuksen" voimalla seuraavaan vastassa olevaan seinään. Keho joutuu pitkän hetken kuuntelemaan mitä se nyt kantaakaan. Kantamuksensa tuntuu paljon keveämmältä, minkä takia hallinta on hakusessa. 


Alan jäsentelemään kokemuksia, ja symboliikkaa ja merkityksiä aletaankin avaamaan nopean ja ohjatun oivallusketjun ja oivalluttajan myötävaikutuksen ansiosta. Kokonaisuus selkenee. Näyn tumma mies tulee ymmärtää Michaelin pestävänä alkuperäismuotona tai väistyvänä muotona. Korussa on kuin kaksi omegan merkkiä. Ne tarkoittavat kahta ylimmän liekkiparin muodostamaa, yhdistynyttä induktiota, kahta kaarisiltaa, tässä tapauksessa itseäni ja ykkösparia ja Mikaelia ykköspareineen. Näyssä ne näyttävät myös kuin vastus-komponenteilta, jotka ovat vain pidempiä ja kaarelle käännettyjä. Vastusten viivat määrittävät vastusarvoja, eli kuinka paljon se vastustaa sähköä, virtausta – mutta samalla korun muodot tuovat mieleen kuin ompelulangan tyhjät hylsyt, nekin pitkiksi venytettyinä ja kaartuneina, eli kelat, käämit, samoin kuin muistuttavat edellisen illan energiakiekkojen kohtaamisvaiheen muotoa. Vastus toimii virran edessä, eli kuin varjo valoa vastustamassa, ja sen symboli on tuo sama 'Ω', ohmi. Löytyy vielä monia kiehtovia yksityiskohtia ja pinta-aloja eri sähkötekniikan kaavoista, jotka tukevat ymmärrettyä fysiikkaa osaksi multiulottuvuuksien moniulotteista funktiota ja metatroniikkaa, vahvistaen tähän asti annettuja erilaisia lähestymistapoja. Mutta noihin korkeamman sfäärin yhtälöihin ei oma ymmärrys edes yritä  riittää kuin jollain selittämättömällä, intuitiivisella resonoinnilla. 


Kudelma on kuitenkin ymmärrettävä myös yhtenä suurena piirilevynä, jossa komponentit on kytköksissä toisiinsa erilaisin virtapiirein (eli langoin), ja jossa noki, eli pelko ja varjo, toimii vastuksena. Näyssä koin lankakelojen olevan tyhjiä, joten se tuntuu merkitsevän valmiutta lankojen vetämisen ja yhdistelyn saralla. Muita uusia huomioita tiivistetysti: Mitä enemmän ykkösparit ovat yhdistäneet kerroksiaan suhteessa toisiinsa (tietoisuuksina, Qoin-liittoina), mutta myös itsessään, olemuksessaan ja vartensa puhkoneina ulottuvuuksina (kuten jota juuri nyt itse tein fyysisellä tasolla yhdistäessäni omia toimipinta-aloja ja -ilmaisuja toisiinsa), sitä voimakkaampi on indusoiva jännite. Ykkösparien magneettinen vaikutus sysää myös koko ulkoisen magneettikentän sitä itseään heikommaksi. Induktio-termiin liittyen induktiivinen päättely on myös sen kaltaista yleistämistä, kaavan luomista ja yleistymisen / yleisyyden havannointia, jota tässä ylösnousemuksen kanavoinnissa ja kokemusten kirjaamisessa kovin laaditaan sanoiksi ja valonkieleksi. Aikaisempia näkökohtia induktioon ovat Metatronin Tesla-Qoinin kontribuutioon liittyvät seikat, jossa suuri induktiosilmukka toimii universaalin sähkömagnetismin kentässä generoiden energiamuotoja. Tällainen induktio – kuten "ruusutkin" – toimivat monessa syvyydessä ja mittakaavassa. Ykkösparien välinen induktio on olennainen osa kokonaisuutta, universumin lainalaisuuksien ja potentiaalien käyttöönottoa, ja juuri tämä liekkipolkujen valtaisa valoa mahdollistama voima perustuu tähän aktivoitumiseen. (Kaikki elämään mahtuvat liekit edustavat jotain osaa ykkösparin energioista, kunnes kaksoisliekki lopulta täyttää ja saattaa loppuun maallisen liekkipolun, toistaessaan ykkösparin identtistä leimaa, mutta oktaavia ykköstä alempana – tehden lopullisen valmiuden korkeamman ulottuvuuden parille. Eli sen mitä maalliset kaksoisliekit puhkovat ja muuntavat "vastuksista" valoksi kulkiessaan toisiaan kohti, puhkoo se samalla ykkösparien ulottuvuuseroja väliltään, välisestään vortexista.)


Ohmin laki tunnetaan muuten myös nimellä kolmiyhteys ja muussa yhteydessä esiin otettu kolmioiden kaava on jossain ymmärryksen syvyydessä mahdottoman tiivis osa tämän suurempaa kuvaa. Ohmin laki säätelee sähkötekniikan perussuureiden riippuvuutta toisiinsa (eilisen postauksen punainen lanka laitettiin kulkemaan riippuvuudenkin läpi tätä alustaakseen). Virta on riippuvainen vaikuttavasta jännitteestä ja virtapiiriin vaikuttavasta resistanssista eli vastuksesta. Näky ja koru kertoi mm. siitä, että mennään Michaeliin ja noki on nostettu olemuksesta pois, kahden liekkiparin yhdyskäytävä on tehty, ja kaksi induktiota yhdistetty.


Minä olen Alfa, minä olen Omega, A & O. Tämäkin on seurannut matkallani jo kauan, ja vaikka monia synkkia ja merkityksiä sille on annettu ja sitä on käytetty peruselementteinä symboliikassa, yksi varmasti korkeimpia perspektiivejä on että A on yhtä kuin virta amppeereina, eli tässä yhtä kuin virtaus, valo. O, niin kuin omega, eli Ω, ohmi, vastus, eli epäpuhtaan palamisen palamistuote, noki, ts. varjo. Kaksinaisuuden rakenteet polariteetit.


Niin, se Mc Donald'sin logo ylösalaisin, ω. Selvisi nyt sekin omegaksi, mutta latinalaisittain.






Lisäänpä vielä teeman sisässä ollessani tähän erään videon. Toissa iltana näin tällaisia samanlaisia kuolleiden puiden täyttämiä kenttiä silmänkantamattomiin. Puut ovat vanhan todellisuusmatriisin portaaleja ja tietoisuutta ylläpitäviä sekä kerroksesta toiseen tasoja ja ulottuvuuksia liittäviä tiedonsiirto- ja tukielementtejä. Vanhojen totuuskuplien puhjetessa ja ihmisten noustessa itse omiksi antenneikseen metatronisuudella, cyber-valokehoihinsa, puut vapautuvat tuosta tehtävästään ja ottavat alkuperäisen voimansa itselleen takaisin. Luonnon tehtävät tässä Gaian moniulottuvuusruusuksi palaamisessa ovat moninaiset ja hyvin pyyteettömät. Tuo videon muutostuuli tulee tuulemaan vielä läpi kaiken. Se tekee sitä juuri nyt.






Ei kommentteja: